Puran tänne tunteita, koska pakko jonnekin hiukan purkaa painetta..
Muuten hajoo pää! Torstaina se oli lähempänä kuin maailmanloppu!
Ensiksi Meiän "oman lääkärin" sijainen EI OLE PÄTEVÄ AMMATISSAAN!
* Tämä mamma inhoaa lääkäreitä, sairaaloita ja muutenkin niissä hyppäämistä. Eniten kuitenkin lääkäreitä, jotka eivät osaa tehdä työtänsä!!!*
Poika on ollut viime sunnuntaista (4.6) asti kuumeessa ja nuhassa (minä myös..). Tiistaina alko sitten ihmellisesti itkemään aina, kun nostettiin syliin. Koko päivä meni meiltä ihmettelemisessä ja mietittiin et mikä sillä oikeen on. Muistettiin et poika oli liukastunut kontiltaan su-iltana saunassa ollessaan. Mutta ei se mikään paha kaatuminen ollut, ehkä vaan vähä venähtänyt tai no niinpäniin. Soitettiin miehen siskolle, joka on sairaanhoitaja, et mikä siinä vois olla? Keskiviikko vielä katottiin, mutta päivä oli vielä edellistä pahempi. Hengitys kävi tosi rohinaksi ja hengitys oli vaikeaa.. Poika vaan itki, mutta nukkui kuitenkin melkein koko päivän saatuaan särkylääkettä.
Eli soitin sitten vasta torstai aamuna (8.6) "omalle lääkärille".. Sinne päästiin ja tämä sijainen kuunteli tarinan ja jäi paikalleen istumaan -Jaa, vai niin.. Ja istui siinä vaan ja tuijotti poikaa.. Ei tehnyt liikettäkään tutkiakseen poikaa.. Kerroin vielä tarinan uudelleen ja sama lyhyt vastaus, -jaa, vai niin. Hetken hiljaisuus, jolloin olisi tehnyt mieli huutaa: TEE NYT P*** JOTAIN! TUTKI ja ota selvää mikä poikaa vaivaa!! Mutta hän ei tehnyt mitään.. Tuijotti poikaa ja tutki koneelta pojan "historiaa".. Sitten se hymähti ja sano: -kai mä sit vähä tutkin.. Katotaan ainakin korvat ja kuunnellaan. VÄHÄ tutkii?? Kai sitä pitää pikkasen enemmän tutkia, jotta saadaan tietää, et missä on vika?? Millasii törppöjä sitä oikeen lääkärin paperit saa?? No hän sitten kuunteli keuhkot ja tuumas, et vähä ne rohisee. No saman tuloksen sain itsekin, ILMAN lääkärille tuloakin. Korvat oli ok. Kättäkin hän katso sen verran, että sano: on se paikoillaan ja ihan kunnossa. Antoi kuitenkin (ONNEKSI) lähetteen Keskus-sairaalaan, lisätutkimuksiin hengityksen rohinasta..
Keskus-sairaalassa lasten lääkäri otti asian asiakseen ja tutkimalla tutki poikaa! Ensimmäisenä sanoi, että rohinaan saa, jotain röörejä aukasevaa ja limaa irrottavaa ainetta. Se helpottikin pojan oloa ja rohinakin melkein lakkasi. Lisäksi käytiin ottamassa keuhkoista kuva, jottei siellä mitään ylimääräistä näy. Verikokeessakin käytiin ottaa muutamat näytteet. Samalla hän tutki pojan käden ja sanoi heti, että tuntuu ihan kuin se olisi murtunut. Olkapää oli punainen ja siinä tuntuu kuulemma sellasta höttöä. Itse en ole huomannut olkapäissä mitään eroa. Neljä tuntia kierrettiin ympäri sairaalaa erilaisissa kokeissa. Melkein kaksi tuntia odotettiin tuloksia. Mitään ei oltu syöty aamupalan jälkeen ja oltiin molemmat ihan puhki-poikki-pinossa. Molemmat kuumeessa ja nuhassa ollaan juostu ympäri sairaalaa, alkaa olla äidin pää ihan sekasin.. Tuloksissa sitten olivat huomanneet, että pojan solisluu onkin Poikki! POIKKI ja oma lääkärin sijainen totesi, että se on OK! Suohon tuollaset P**nPuhujat! Muuten kaikki tulokset oli kunnossa, määrättiin lisää sitä hengitettävää ainetta (en saa nimeä päähän) ja poika otettiin osastolle yöksi, jotta kirurgi vilkasee vielä kuvaa ja kattoo mitä sille on tehtävissä. Yksi täti sitä kävi jo kattomassakin, ja alkoi heti minua syyllistämään, että ootko aivan varma, että se meni poikki juuri tuolla saunan lattialla liukastuessa? Kuulostaa niin epätodennäköiseltä. Näin pieneltä ku ei luut noin helpolla mene katki. Ethän itse vain ole, sitä mitenkään kädestä nostanut tai retuttanut? Niinpä niin, minähän sen oon katkassu! Itkuhan siinä sitten tuli ja tämä täti vain tokaisi, että taisin osua oikeaan. Ette usko, kun pisti vihaksi ja suutuin. Kaappasin pojan syliini ja kävelin ulos huoneesta. Hoitaja tuli perään ja alko rauhotella. H*tto ku en muista sen "syyttävän tädin" nimeä, voisi tehdä siitä valituksen!!
Jäin kuitenkin, koska poika tartti hoitoa, vaikkei mieli tehnyt yhtään. Inhosin sairaaloita jo ennen tätä ja nyt vihaan vielä enemmän! Inhottaa tuollaset tekopyhät, jotka eivät osaa tehdä työtänsä oikein vaan alkavat syytellä toista. Tai sitten he eivät edes tutki kunnolla ja mieti, jos pojan murtumaa ei olis huomattu ollenkaan. Eihän me sitä oltais osattu varoa ollenkaan ja se olisi voinut vaikka luutua aivan väärin.. tai jotain vielä pahempaa..
Päästii osastolle tunnin päästä. Samassa huoneessa oli 3-vuotias tyttö kaverina. Poika sai lisää sitä "lääke"ainetta. Saatiin jopa ruokaa ja särkylääkettäkin. Poika oli aivan väsynyt, kun ei ollut nukkunut koko päivänä päiväunia. Saatiin poika nukahtamaan ja käytiin miehen kanssa kävelemässä pitkin käytäviä ja selvittelin ajatuksia. Koko paikka ahisti ja mieli teki vaan lähteä ovesta pihalle, mutta vastahakosesti jäin pojan kanssa osastolle yöksi. Poika nukkuin "päiväunia" vajaan tunnin, enkä sitten meinannut saada nukahtamaan illalla ollenkaan. Väsyneenä kitisi ja kiljui keskiyöhön asti. Pikkasen ennen puolta yhtä hän sitten nukahti. Itsekin nukahdin heti. Univelkaa on aika kiitettävästi viikolla kertynyt, kun poika on heräillyt yöllä melkein tunnin välein.. Tämän yön poika kuitenkin nukkuin yhdellä heräämisellä aina tuonne melkein 8 asti, jolloin hoitajat tulivat antamaan naapurin tytölle lääkettä. Äiti nukkui tosi huonosti ja olin aivan tukossa ja kipeänä aamulla herättyäni, joka paikkaan särki huonon patjan takin! Aamupala ei maistunut pojalle. Nuha oli melkein poissa, eikä me enää saatu koko päivänä mitään lääkettä. Kuumetta oli vielä 37.5 ja yskä tullut pahemmaksi sitten eilisen. Lääkäri kävi meitä kattomassa aamupäivällä ja tokaisi, että hengityksen ja olon puolesta voisi päästä jo kotiin, mutta odotetaan kirungin sanomaa niistä kuvista.. Hänen pitäisi tulla kattomaan kättä, ennen kuin päästään kotiin.
Poika ei millään malttanut tänäänkään nukkua, väsynyt kaveri ja kitinää riitti. Sänkyynsä ei malttanut mennä ollenkaan. Sylissä istui ja lattialla piti kaikki paikat tutkia. Koko ajan oli menossa ja olo oli varsin hyvä.. Ootettiin sitten koko päivä sitä kirurgia, EIKÄ hän koskaan tullut. Päästiin kotiin 14 aikoihin. Onneksi. En olisi kestänyt itse enää hetkeäkään, oli niin ahdistavaa. Huoneesta sentään saatiin poistua leikkihuoneeseen asti, mutta olisi tehnyt mieli mennä tutkimaan käytäviä, jottei seinät ihan olisi kaatuneet niskaan. Kirurgi oli katsonut kuvia ja todennut, että luut on sen verran hyvässä asennossa, että niiden pitäisi luutua ihan normaalisti. Käteen ei saisi milläänlailla itse koskea, jottei se vaan "rasitu". Annettiin ohjetta, ettei kättä saa nostaa, eikä kävelyttää kädestä kiinni pitäen. Vaatteiden ei tulisi olla liian tiukkoja, koska niitä ei saa päälle ilman kipua.. ymym.. Poika itse saa kättään kuormittaa ja liikuttaa niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Ja käyttäähän hän. Koko ajan käsi on normaalisti käytössä. Aivan kuin siinä ei mitään vikaa olisikaan. Saatiin kontrolliaika kolmen viikon päähän, jossa sitten selviää, onko luutuminen alkanut menemään ihan oikein.. :)
Kotiin päästessä olo oli huojentunut. Melkein teki mieli ristiä kädet ja lähettää ylöspäin viesti, EI IKINÄ ENÄÄ!! Tämä on kuitenkin varmaan yhtä toivotonta, kuin Suomen voitto mm-jääkiekossa.. :) Poika on sellanen menopeli, että sairaalan lastenosasto, röntgen, labra ja ensiapu tulevat varmasti vuosien varrella erittäin tutuiksi.. Ensimmäinen kerta oli kamala, joten toivotaan, että seuraavaan kertaan menisi pitkä aika! Äidin hermot eivät kestä, onneksi poika ei vielä tajua, missä sitä oikeen oltiinkaan..
-Kotona ollaan ja poika touhuaa omia juttujaan. Välillä ei kelpaa kuin lämmin syli ja kylmä maito. Kuumetta on vieläkin melkein 38 ja nenä vuotaa. Rohina on hieman tullut takaisin, saas vielä nähä, joudutaanko lähtee takasin, jos tuo kuume ei ala tuosta yhtään laskemaan.. Toivotaan kuitenkin parasta, eli sitä, ettei tuo käsi vaan ole tulehtunut. Vielä on epäselvää, mitä sille tehään, mutta leikkauskin on yksi vaihtoehdoista (silloin, jos luutuminen ei meinaa mennä kohilleen. Luut tuetaan ruuveilla oikeaan asentoon). Tosin näin pienillä (10,5kk) luutuminen pitäisi tapahtua nopeasti ja helposti. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja on nopeasti ohi...(ilman leikkauksia...)
-nyt jo helpottaa- Kiitos, jos jaksoit lukea..!
Muuten hajoo pää! Torstaina se oli lähempänä kuin maailmanloppu!
Ensiksi Meiän "oman lääkärin" sijainen EI OLE PÄTEVÄ AMMATISSAAN!
* Tämä mamma inhoaa lääkäreitä, sairaaloita ja muutenkin niissä hyppäämistä. Eniten kuitenkin lääkäreitä, jotka eivät osaa tehdä työtänsä!!!*
Poika on ollut viime sunnuntaista (4.6) asti kuumeessa ja nuhassa (minä myös..). Tiistaina alko sitten ihmellisesti itkemään aina, kun nostettiin syliin. Koko päivä meni meiltä ihmettelemisessä ja mietittiin et mikä sillä oikeen on. Muistettiin et poika oli liukastunut kontiltaan su-iltana saunassa ollessaan. Mutta ei se mikään paha kaatuminen ollut, ehkä vaan vähä venähtänyt tai no niinpäniin. Soitettiin miehen siskolle, joka on sairaanhoitaja, et mikä siinä vois olla? Keskiviikko vielä katottiin, mutta päivä oli vielä edellistä pahempi. Hengitys kävi tosi rohinaksi ja hengitys oli vaikeaa.. Poika vaan itki, mutta nukkui kuitenkin melkein koko päivän saatuaan särkylääkettä.
Eli soitin sitten vasta torstai aamuna (8.6) "omalle lääkärille".. Sinne päästiin ja tämä sijainen kuunteli tarinan ja jäi paikalleen istumaan -Jaa, vai niin.. Ja istui siinä vaan ja tuijotti poikaa.. Ei tehnyt liikettäkään tutkiakseen poikaa.. Kerroin vielä tarinan uudelleen ja sama lyhyt vastaus, -jaa, vai niin. Hetken hiljaisuus, jolloin olisi tehnyt mieli huutaa: TEE NYT P*** JOTAIN! TUTKI ja ota selvää mikä poikaa vaivaa!! Mutta hän ei tehnyt mitään.. Tuijotti poikaa ja tutki koneelta pojan "historiaa".. Sitten se hymähti ja sano: -kai mä sit vähä tutkin.. Katotaan ainakin korvat ja kuunnellaan. VÄHÄ tutkii?? Kai sitä pitää pikkasen enemmän tutkia, jotta saadaan tietää, et missä on vika?? Millasii törppöjä sitä oikeen lääkärin paperit saa?? No hän sitten kuunteli keuhkot ja tuumas, et vähä ne rohisee. No saman tuloksen sain itsekin, ILMAN lääkärille tuloakin. Korvat oli ok. Kättäkin hän katso sen verran, että sano: on se paikoillaan ja ihan kunnossa. Antoi kuitenkin (ONNEKSI) lähetteen Keskus-sairaalaan, lisätutkimuksiin hengityksen rohinasta..
Keskus-sairaalassa lasten lääkäri otti asian asiakseen ja tutkimalla tutki poikaa! Ensimmäisenä sanoi, että rohinaan saa, jotain röörejä aukasevaa ja limaa irrottavaa ainetta. Se helpottikin pojan oloa ja rohinakin melkein lakkasi. Lisäksi käytiin ottamassa keuhkoista kuva, jottei siellä mitään ylimääräistä näy. Verikokeessakin käytiin ottaa muutamat näytteet. Samalla hän tutki pojan käden ja sanoi heti, että tuntuu ihan kuin se olisi murtunut. Olkapää oli punainen ja siinä tuntuu kuulemma sellasta höttöä. Itse en ole huomannut olkapäissä mitään eroa. Neljä tuntia kierrettiin ympäri sairaalaa erilaisissa kokeissa. Melkein kaksi tuntia odotettiin tuloksia. Mitään ei oltu syöty aamupalan jälkeen ja oltiin molemmat ihan puhki-poikki-pinossa. Molemmat kuumeessa ja nuhassa ollaan juostu ympäri sairaalaa, alkaa olla äidin pää ihan sekasin.. Tuloksissa sitten olivat huomanneet, että pojan solisluu onkin Poikki! POIKKI ja oma lääkärin sijainen totesi, että se on OK! Suohon tuollaset P**nPuhujat! Muuten kaikki tulokset oli kunnossa, määrättiin lisää sitä hengitettävää ainetta (en saa nimeä päähän) ja poika otettiin osastolle yöksi, jotta kirurgi vilkasee vielä kuvaa ja kattoo mitä sille on tehtävissä. Yksi täti sitä kävi jo kattomassakin, ja alkoi heti minua syyllistämään, että ootko aivan varma, että se meni poikki juuri tuolla saunan lattialla liukastuessa? Kuulostaa niin epätodennäköiseltä. Näin pieneltä ku ei luut noin helpolla mene katki. Ethän itse vain ole, sitä mitenkään kädestä nostanut tai retuttanut? Niinpä niin, minähän sen oon katkassu! Itkuhan siinä sitten tuli ja tämä täti vain tokaisi, että taisin osua oikeaan. Ette usko, kun pisti vihaksi ja suutuin. Kaappasin pojan syliini ja kävelin ulos huoneesta. Hoitaja tuli perään ja alko rauhotella. H*tto ku en muista sen "syyttävän tädin" nimeä, voisi tehdä siitä valituksen!!
Jäin kuitenkin, koska poika tartti hoitoa, vaikkei mieli tehnyt yhtään. Inhosin sairaaloita jo ennen tätä ja nyt vihaan vielä enemmän! Inhottaa tuollaset tekopyhät, jotka eivät osaa tehdä työtänsä oikein vaan alkavat syytellä toista. Tai sitten he eivät edes tutki kunnolla ja mieti, jos pojan murtumaa ei olis huomattu ollenkaan. Eihän me sitä oltais osattu varoa ollenkaan ja se olisi voinut vaikka luutua aivan väärin.. tai jotain vielä pahempaa..
Päästii osastolle tunnin päästä. Samassa huoneessa oli 3-vuotias tyttö kaverina. Poika sai lisää sitä "lääke"ainetta. Saatiin jopa ruokaa ja särkylääkettäkin. Poika oli aivan väsynyt, kun ei ollut nukkunut koko päivänä päiväunia. Saatiin poika nukahtamaan ja käytiin miehen kanssa kävelemässä pitkin käytäviä ja selvittelin ajatuksia. Koko paikka ahisti ja mieli teki vaan lähteä ovesta pihalle, mutta vastahakosesti jäin pojan kanssa osastolle yöksi. Poika nukkuin "päiväunia" vajaan tunnin, enkä sitten meinannut saada nukahtamaan illalla ollenkaan. Väsyneenä kitisi ja kiljui keskiyöhön asti. Pikkasen ennen puolta yhtä hän sitten nukahti. Itsekin nukahdin heti. Univelkaa on aika kiitettävästi viikolla kertynyt, kun poika on heräillyt yöllä melkein tunnin välein.. Tämän yön poika kuitenkin nukkuin yhdellä heräämisellä aina tuonne melkein 8 asti, jolloin hoitajat tulivat antamaan naapurin tytölle lääkettä. Äiti nukkui tosi huonosti ja olin aivan tukossa ja kipeänä aamulla herättyäni, joka paikkaan särki huonon patjan takin! Aamupala ei maistunut pojalle. Nuha oli melkein poissa, eikä me enää saatu koko päivänä mitään lääkettä. Kuumetta oli vielä 37.5 ja yskä tullut pahemmaksi sitten eilisen. Lääkäri kävi meitä kattomassa aamupäivällä ja tokaisi, että hengityksen ja olon puolesta voisi päästä jo kotiin, mutta odotetaan kirungin sanomaa niistä kuvista.. Hänen pitäisi tulla kattomaan kättä, ennen kuin päästään kotiin.
Poika ei millään malttanut tänäänkään nukkua, väsynyt kaveri ja kitinää riitti. Sänkyynsä ei malttanut mennä ollenkaan. Sylissä istui ja lattialla piti kaikki paikat tutkia. Koko ajan oli menossa ja olo oli varsin hyvä.. Ootettiin sitten koko päivä sitä kirurgia, EIKÄ hän koskaan tullut. Päästiin kotiin 14 aikoihin. Onneksi. En olisi kestänyt itse enää hetkeäkään, oli niin ahdistavaa. Huoneesta sentään saatiin poistua leikkihuoneeseen asti, mutta olisi tehnyt mieli mennä tutkimaan käytäviä, jottei seinät ihan olisi kaatuneet niskaan. Kirurgi oli katsonut kuvia ja todennut, että luut on sen verran hyvässä asennossa, että niiden pitäisi luutua ihan normaalisti. Käteen ei saisi milläänlailla itse koskea, jottei se vaan "rasitu". Annettiin ohjetta, ettei kättä saa nostaa, eikä kävelyttää kädestä kiinni pitäen. Vaatteiden ei tulisi olla liian tiukkoja, koska niitä ei saa päälle ilman kipua.. ymym.. Poika itse saa kättään kuormittaa ja liikuttaa niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Ja käyttäähän hän. Koko ajan käsi on normaalisti käytössä. Aivan kuin siinä ei mitään vikaa olisikaan. Saatiin kontrolliaika kolmen viikon päähän, jossa sitten selviää, onko luutuminen alkanut menemään ihan oikein.. :)
Kotiin päästessä olo oli huojentunut. Melkein teki mieli ristiä kädet ja lähettää ylöspäin viesti, EI IKINÄ ENÄÄ!! Tämä on kuitenkin varmaan yhtä toivotonta, kuin Suomen voitto mm-jääkiekossa.. :) Poika on sellanen menopeli, että sairaalan lastenosasto, röntgen, labra ja ensiapu tulevat varmasti vuosien varrella erittäin tutuiksi.. Ensimmäinen kerta oli kamala, joten toivotaan, että seuraavaan kertaan menisi pitkä aika! Äidin hermot eivät kestä, onneksi poika ei vielä tajua, missä sitä oikeen oltiinkaan..
-Kotona ollaan ja poika touhuaa omia juttujaan. Välillä ei kelpaa kuin lämmin syli ja kylmä maito. Kuumetta on vieläkin melkein 38 ja nenä vuotaa. Rohina on hieman tullut takaisin, saas vielä nähä, joudutaanko lähtee takasin, jos tuo kuume ei ala tuosta yhtään laskemaan.. Toivotaan kuitenkin parasta, eli sitä, ettei tuo käsi vaan ole tulehtunut. Vielä on epäselvää, mitä sille tehään, mutta leikkauskin on yksi vaihtoehdoista (silloin, jos luutuminen ei meinaa mennä kohilleen. Luut tuetaan ruuveilla oikeaan asentoon). Tosin näin pienillä (10,5kk) luutuminen pitäisi tapahtua nopeasti ja helposti. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja on nopeasti ohi...(ilman leikkauksia...)
-nyt jo helpottaa- Kiitos, jos jaksoit lukea..!
*hali*
